Mieli liikkeeseenTiistai 24.3.2015 klo 1.47 - Helena En ole niinkään kiinnostunut siitä, miten he liikkuvat, kuin siitä, mikä heitä liikuttaa.- Pina Bausch |
Pysyvyyttä ja vaaraaMaanantai 23.3.2015 klo 16.38 - Helena
Kävin sunnuntaina Suzannen kanssa Cambridgessä,mm. Kettle’s Yardissa. Paikka, jossa ehdottomasti kannattaa käydä! Sen perustaja, Tate Galleryn entinen kuraattori Jim Ede, halusi talon kuvastavan elämäntapaa, jossa satunnaisia esineitä, kiviä, lasia, kuvataidetta, valoa ja tilaa käytetään kuvastamaan kaiken pohjalla olevaa pysyvyyttä. Suzanne teki paikasta televisio-ohjelman ja haastatteli Jim Edeä kun tämä oli jo yhdeksissäkymmenissä ja asui Edinbourgissa. 
Edelle kaikella oli paikkansa ja mihin vaikkapa jokin kivi laskeutui, siinä se myös pysyi. Kun talossa kiersi, tämä oli ilmeistä ja uskomattoman upeaa. Flyygelin ääressä tosin en muusikkona voinut olla miettimättä, soitettiinko sitä koskaan ainakaan kansi avoimena, sen päällä kun oli Brancusin Prometheus-veistos…
Kettle’s Yardissa oli mukava tunnelma. Virallista opastusta ei ollut, mutta henkilökuntaa liikkui katselijoiden joukossa ja he olivat valmiit juttelemaan. Näimme pikkupojan kopioivan erästä teosta ja myös nuoria oli kiertelemässä. Kettle's Yardissa voi käydä myös virtuaalikierroksella. Kävimme myös perinteisellä veneretkellä, sauvojaoppaamme taisi olla ensimmäistä päivää vesillä. Törmäilimme sekä joen rannan kivetyksiin että muihin ruuhiin. Hänelle oli myös hieman epäselvää mikä oli mikäkin college ja esim. missä niistä Newton loppujen lopuksi opiskeli. Luotettavinta historiaa oli epäilemättä hänen kertomuksensa siitä, kuinka hän itse putosi veteen. Meidän kanssamme samassa lohkossa istui neljä naista, jotka olivat viettämässä syntymäpäiviä kuohuviinin kera. Selvisimme kuivina takaisin rannalle ja retkellä oli ainakin varsin hilpeää!
 
|
Rose BrufordissaLauantai 21.3.2015 klo 1.28 - Helena
Rose Bruford College of Theatre and Performance sijaitsee Lamorbayn puistossa kaakkois-Lontoossa. Kampusalue ja vanhat rakennukset ovat viehättäviä, parakkimaisempiakin työskentelytiloja tosin löytyy. Niamh on paikan johtajia. Olen osallistunut siellä parin viime viikon aikana monenlaiseen toimintaan. Opiskelijat vetävät siellä puolen tunnin lämmittelyjä ennen päivän muuta ohjelmaa. Clare, Susan ja minä osallistuimme parille sellaiselle. Näyttelijäopiskelijoiden kanssa vedimme kävelyä, juoksua yms. sisältävän harjoituksen, jossa kokeiltiin erilaisten ajatusten, tilakokemusten ja rytmien vaikutusta. Muusikko-näyttelijäopiskelijoilla oli lämmittely – ääniharjoituksia – ja kenraaliharjoitus. Heidän kanssaan teimme lähinnä hands on –työtä auttaen esiintyjiä säilyttämään kehonsa tilavana ja toimintakykyisenä. Oli mielenkiintoinen kokemus tehdä työtä näytelmän aikana. Paineiden alla työskentelevistä oppilaista olin helppo nähdä, missä apua kaivattiin, mutta ajoittaminen oli toinen juttu! Kaikki opiskelijat halusivat, että heidän kanssaan työskennellään ja ohjaaja myöskin piti sitä hyvin hyödyllisenä. Itse olisin kuvitellut, että osa pitäisi sitä kenraaliharjoituksessa häiritsevänä. Kaikilla oli aikaisempaa kokemusta Alexander-tekniikasta. Tänä aamuna Ruth ja minä pidimme Niamhin kanssa henkilökunnalle lyhyen Alexander-tekniikan esittelyn, kehon joustavuudesta ja palautumisesta. Opiskelijaryhmässä oli sekä kuudennen levelin opiskelijoita että MA-opiskelijoita. Osa oli saanut pari päivää sitten palautetta videoidusta näytelmäsuorituksestaan. Osaa opettajien kommenteista oli pidetty liian kielteisinä ja henkilökohtaisuuksiin menevinä. Ehkä siksi Niamh halusi, että vedämme kokonaisuuden, jossa painottui ”via negativa”: tunnistettiin erilaisia olemukseemme liittyviä kaavoja (tapoja), jotka estävät meitä. Ja näyttelijätyöhön erityisesti liittyen, mitkä karakteristiset piirteet estävät roolihahmon omaksumista. Opiskelijat olivat kiinnostuneita ja parikeskustelut vilkkaita. Ilmeistä päätellen työskentely "via negativa" koettiin hyvin positiivisena! |
Alexander-tekniikan esittelyjä tanssijoille ja näyttelijöilleKeskiviikko 11.3.2015 klo 19.01 - Helena Performing Self -kurssilla on ollut viime viikkoina Alexander-tekniikan esittelyjä ja niiden valmisteluja, itse olin mukana kun esittelimme tekniikkaa pari viikkoa sitten Roehamptonin Froebel Collegessa tanssijoille ja viime viikolla Actors Centressä näyttelijöille. Kiinnostusta on ollut mukavasti, nelisenkymmentä tanssijaa sinä päivänä kun itse olin mukana ja saman verran kuulemma edellisellä viikolla ja Actors Centressä 16 ilmoittautuneesta näyttelijästä 19 ilmestyi paikalle! Korina veti kokonaisuuden Roehamptonissa kahdelle ryhmälle. Kurssilaista oli minun lisäkseni mukana Tony, Ruth ja Susan. Autoimme tanssijoita kokeilemaan mm. hyppyjä, erilaisten jännitystilojen ja niskan suhdetta, mielikuvien vaikutusta jännitysten syntymiseen ja semi supinea. Lopuksi jakauduimme ryhmiin ja tanssijat saivat esittää heitä askarruttavia kysymyksiä. Minä autoin mm. erästä tanssijaa tasapainotilan löytämisessä erääseen liikkeeseen liittyen. Actors Centressä toteutimme hieman erilaisen esittelyn. Kaikki kurssilaiset olivat paikalla ja lisäksi John ja kolme hänen koulunsa opiskelijaa, Niamh vastasi kokonaisuudesta. Muutamat kurssilaisista vetivät myös esittelyjä, ei vain toteutusten ohjausta. Tempo oli melkoinen, joten itse en siihen englanniksi ryhtynyt, arvelin että sopivien sanojen etsiminen olisi helposti rikkonut rytmin. Näin jälkeenpäin hieman harmittaa, olenhan kurssilla oppiakseni itse uusia asioita! Puhetta ”Alexander-tekniikasta” ei ollut paljoakaan, tietysti kaikki opettajat tiesimme miten asiat liittyivät perusohjaukseen, inhibitioon ja suuntauksiin, mutta näyttelijöiden perehdyttäminen ammattikielen sanoihin ei ollut asialistalla! Kiinnostavin ja minulle aivan uusi oli Niamhin vetämä kokonaisuus bambukeppien kanssa. Yhdistelmä voimia ja vastavoimia, intentiota sekä pään ja selän suhdetta. Sekä miten ne kaikki näkyvät ja miten yhdenkin asian unohtaminen heti vaikutti intensiivisyyteen ja karismaan. Lopuksi taas jakaannuimme ja näyttelijät saivat esittää kysymyksiä tai kokeilla jotakin toteutusta. Eräs näyttelijä halusi tehdä kanssani uudestaan esittelyssä olleita asioita, mm. selkärangan joustavuus –kokeilun, koska ei ollut saanut siihen tuntumaa. Onnistuin auttamaan häntä, mutta se ei ollut ihan helppoa! Hänellä oli jonkin verran kokemusta Alexander-tekniikasta, mutta hän tuntui ajattelevan, että AT on lihasten rentoutusta. Tietysti käytännössä me kaikki käytämme turhan paljon voimaa lähes kaikessa mitä teemme, mutta sen muuttamisessa paremmaksi kyse on ennen kaikkea tasapainosta. Vapaammassa toiminnassa saattavat jotkin lihakset toimia enemmänkin kuin aikaisemmin samalla kun joidenkin tarpeeton toiminta vähenee. AT ei ole rentoutumismenetelmä, vaan ajattelua toimiessa! Mukavaa tietenkin, että lähes aina työn yhteismäärä vähene huomattavasti... Tämän viikon perjantaina ohjelmassa on lämmittelyjä (warm ups) Rose Brufordissa. Uutta minulle, mutta oletan että lämmittelyt ovat ainakin liikunnallisia.
|
Haastavaa taidettaTiistai 10.3.2015 klo 0.04 - Helena Hevoset tuntuvat nyt olevan pinnalla elämässäni, olin lauantaina Birminghamin Hippodromissa. Tosin en hevoskilpailussa vaan oopperassa. Clare oli kutsunut minut käymään luokseen Stourbridgeen, lähelle Birminghamia. Kuulin Humperdinckin Hannu ja Kerttu -oopperan ensi kertaa. Hyvä esitys, mutta ei lainkaan sellainen lauantai-illan kevennys kuin mitä odotin!
Haastava taide sai jatkoa seuraavana päivänä taidegalleria IKONissa, norjalaisen AK Dolvenin teosten parissa.
Taide avarsi, mutta vasta reikien toisella puolella. Joitakin loman viettoideoitakin sain, tosin Clare varoitti, että kanavasulkujen avaamisen alkuviehätys katoaa usein hyvin nopeasti...
|
Uuden taidon opetteluSunnuntai 8.3.2015 klo 19.50 - Helena Onko taito vain yksi tapa tehdä asioita? |
Taidon oppiminen ja estäminenPerjantai 27.2.2015 klo 1.47 - Helena Kiva kun tulee kommentteja! Turhan usein opimme taidon lisäksi myös estämään sen toteutumista. Siihen törmään jatkuvasti työssäni. Se on asia, jota kannattaisi pitää ensimmäisenä mielessä, ennen kuin alkaa muuten pohtia mitä ovat oppijalähtöinen oppiminen, oppimisympäristöt jotka tukevat oppimista, oppimisen esteiden poistaminen yms. Hyvä esimerkki siitä, että taito on opittu, mutta on opittu myös estämään sitä, on edellisessä blogissa mainitsemani viulistityttö, jonka soittaminen yhtäkkiä nousi aivan toiselle tasolle. En kehottanut häntä soittamaan eri lailla, vaan estin hänen toimintaansa lähtemästä totutulle radalle. Jollakin tasolla taidon täytyi olla olemassa jo ennen kuin tyttö sai sen ulos. Kyseessä ei ollut teoreettinen tieto, jota hän ei aiemmin osannut käytännössä soveltaa. Minä ymmärrän asian niin, että samat ominaisuudet, jotka luonnossa ohjaavat eläimiä tarkoituksen mukaiseen toimintaan ja esim. pieniä lapsia oppimaan kävelemään, ovat olemassa ihmisillä vauvaiän jälkeenkin. Se mitä haluamme pystyy ohjaamaan meidät tekemään haluamaamme asiaa tarkoituksen mukaisella tavalla. Olisivatko muuten mitkään flow-kokemukset mahdollisia! "Se tuntui vain tapahtuvan!" ”En tiennyt osaavani tätä!” Jotta pystyisimme toteuttamaan piileviä taitojamme, meidän täytyy olla oppimatta estämään itseämme toteuttamasta niitä!
P. S. Siis niveliään lukitsevat eläimet ovat vielä harvinaisempia kuin luulin, vain hevoset nukkuessaan! |
Jumit pois ja ilmaisu liikkeelleMaanantai 23.2.2015 klo 16.47 Mitä kauemmin täällä Performing Self -kurssilla olen ollut, sitä tärkeämmälle tuntuu, että tätä työtä sovellettaisiin jo aivan pieniin lapsiin. Alexander taisi itse sanoa, tai ainakin joku hänen oppilaistaan, että hänen tekniikkansa voisi oppia hetkessä. Ja niin se todella on. Joka tunnilla näkee, että kun ajattelutapaan ja kokonaiskoordinaatioon saadaan pieninkin positiivinen muutos, niin turhaa tekemistä jää pois ja tulee tilaa toteuttaa se, mitä haluaa ilmaista. Täällä oppilaat ovat aikuisia, mutta samoja kokemuksia minulla on lapsista. Muistan pari huilistityttöä, joiden kanssa kokeilimme erilaista tapaa katsoa nuotteja. Ja kymmenvuotiaan viulistin, jolla oli tapana pienentää itseään todella pahasti soittaessaan. Hänet laitoin liikkumaan niin, että hän ei pystynyt soittamaan tavanomaisella puristeisella tavallaan. Mikä ero kaikilla oli soinnissa! Mieleen on jäänyt varsinkin viulistitytön onnellinen hymy. Minä pystyn tällaiseen! Myös täällä oppilaat yleensä poistuvat tunneilta onnellisempina kuin tulivat niille. Ja on ollut todella opettavaista seurata, miten huippuammattilaiset AT-opettajat jatkavat siitä! Omasta kokemuksesta tiedän, kuinka positiivisistakin kokemuksista voi tehdä uuden jarrun: koska tämä on mahdollista, minun täytyy yrittää kovemmin. En ole riittävän hyvä, koska en heti pysty tähän itsekseni, ilman opettaja ohjaavia käsiä. Jne. Itse olen pohtinut ja kirjoitankin parhaillaan, miten lasten instrumenttiopinnoissa voisi lähteä entistäkin paremmin lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ajatuksesta. Tosiasia on kuitenkin, että lapsilla jo 5-7- vuotiaina on tapoja ja niihin liittyviä käsityksiä, jotka haittaavat heidän oppimistaan. Joten parasta olisi aloittaa jo paljon ennen sitä! Juttelin jokin aika sitten erään opettajan kanssa. Kerroin, että epäilen, onko lapsille apua siitä, että heillä on viuluopintojen alussa matto, jossa on jalan kuvat, jotta he löytäisivät heti oikean asennon. Mielestäni siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Opettaja – joka muuten ei ollut se, jonka tunnilla olin maton nähnyt – sanoi, että jotta lapsi voisi soittaa viulua, hänen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi. Pitää tietysti paikkansa, että lapsen täytyy tuntea olevansa tasapainossa, jotta hän voisi tuntea olonsa turvalliseksi – ja päinvastoinkin. Mutta kuinka turvallista on käsittää tasapaino staattiseksi tilaksi? Niin kauan kuin olemme elossa meissä on koko ajan liikettä: hengitämme, sydän lyö jne. Ja viulistin liikkeet ovat paljon suurempia kuin ne. Jalkamatto houkuttelee ajattelemaan, että voidakseen soittaa täytyy ensin pitää yllä tasapainoa, tukea, seisoa tukevasti. Liikkuvan esineen tasapainopiste ei kuitenkaan pysy paikallaan. Tasapainoisessa olemisessa on tärkeää, että antaa liikkuvan elimistön löytää myös tarvittavat vastaliikkeet. Meillä on olemassa aistit, joiden avulla elimistömme löytää tasapainon. Kun turvallisuus on uhattuna, kun horjahdamme pois tasapainosta ja olemme kaatumaisillamme, lihakset saattavat olla ensin pelissä. Turvallisessa tilassa - ja mihin kannattaa palata - on tehokkainta, jos annamme luidemme pinoutua mahdollisimman vähän rasittavissa kulmissa, emmekä estä sitä lihaksillamme. Se ei ole vain tulevien rasitusvammojen ja kipujen estämistä. Jumittumisen estäminen lisää ilmaisun vapautta. Näin vapautunutta viulunsoittoa en ole ennen nähnyt kuin tämän videon ensimmäisellä alttoviulun soittajalla! Katso tästä. Kurssini on nyt puolivälissä. Tähän mennessä olen työskennellyt lähinnä muusikoiden ja näyttelijöiden kanssa. Perjantaina suuri osa kurssistamme menee Roehamptoniin esittelemään AT:aa tanssin opettajille ja opiskelijoille.
P.S. Olen jostakin lukenut tai kuullut, että eläimet (muut kuin ihmiset) eivät koskaan lukitse niveliään. Ainoa poikkeus olisivat lehmät ja hevoset, jotka lukitsevat polvinivelensä. Mutta vain koska ne nukkuvat seisaallaan - ja vain silloin.
|
Body mappingiä lomallaTiistai 17.2.2015 klo 0.24 - Helena Meillä on viikon tauko Performing Sef –kurssilla. Aika on kulunut Suomessa opiskelu- ja |
Tanssijoita Labanissa, muusikkoja Royal Academy of Musicissa, näyttelijöinä Actors CenterissäPerjantai 6.2.2015 klo 3.13 - Helena Vierailimme Claren kanssa Trinity Laban Conservatoire of Music and Dance:ssa. Clare osallistuu Performing Self -kurssille ennen kaikkea saadakseen uusia virikkeitä työhönsä erityistä tukea tarvitsevien aikuisten näyttelijäryhmän parissa, Tony Thatcher esitteli meille Labanin työskentelyä. Tony on tanssija, koreografi ja Alexander-tekniikan opettaja, joka toimii koreografian opettajana Labanissa. Labanissa ei ole erikseen AT-opetusta, mutta Tony soveltaa sitä työssään. Labanissa sattui olemaan esityspäivä, joten emme päässeet itse työskentelemään tanssijoiden kanssa. Esitykset olivat oppilaiden yhteisteoksia, eivätkä sisältäneet paljonkaan tanssia, enemmän valoja ja esim teoksen kolmelle iPadille. AT:n soveltamista emme siis paljonkaan oppineet... Dorothean, Peterin, Korinan ja Pennyn opastukset meille kurssilaisille ovat onneksi olleet sitäkin hyödyllisempiä - ja hauskoja! Peterin ja Dorothean kanssa tutkimme muun muassa viulunsoittoon liittyviä asioita. Dorothean kanssa lisäksi esim. erilaisia tapoja päästä irti liikeratojen rajoituksista ja Peterin kanssa aloitimme esiintymisjännitykseen liittyvien asioiden pohtimisen. Korinan kanssa tutustuimme mm. ajatuksen voimaan liikkeen rajoittajana tai laajentajana, pariin tapaan nousta lattialta spiraaleja käyttäen ja lihastyön vähentämiseen hypyissä. Pennyn kanssa jatkoimme työskentelyä erilaisten näyttelijöiden ilmaisunn vapautta lisäämään tarkoitettujen harjoitusten parissa. Oma työskentelyni näyttelijöiden parissa on rajoittunut tähän mennessä lähinnä äänen kanssa työskentelyyn, en ollut juuri pohtinut, mitä apua siitä voisi olla rooleihin syventyessä. Kokeilimme kaikenlaista itsekin, se oli hauskaa! Susanin kanssa Penny teki kokonaisen sarjan. Meistä kurssilaisista kukaan ei ole näyttelijä, Susan on tanssija. Hän sai rooliinsa paljon lisää runsautta, mutta uskomattominta kuitenkin oli hänen lavasäteilynsä lisääntyminen! Kurssin ulkopuolella kävin tutustumassa Alexander-tekniikan opetukseen Royal Academy of Musicissa. Dorothea Magonet on kurssimme opettajia ja oli kolmisenkymmentä vuotta sitten mukana tuomassa AT:n RAM:iin. RAM:ssa AT-tunnit ovat 30 minuutin yksityistunteja, Dorothealla niitä oli yhdeksän peräkkäin sinä päivänä kun vierailin siellä! Jonkin verran RAMissa järjestetään myös workshoppeja. AT on vapaaehtoinen aine, sitä voi saada yhtenä vuonna 20 tuntia. Heillä on mahdollisuus vuosittain ottaa noin 70 oppilasta. Halukkaita olisi enemmän, joten heillä on jonotuslista. RAM:ssa opettaa 6 AT-opettajaa. Dorothean opetuksesta sai paljon virikkeitä, vaikkei AT:n yksityistunnit olekaan koskaan suoraan siirrettävissä toisiin yhteyksiin, ne kun lähtevät aina oppilaasta ja hänen sen hetkisestä tilastaan. Performing Self on kurssi Alexander-tekniikan opettajille. Tässä blogissa mainittuja kurssin opettajia |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Alexander-tekniikka, tanssi, Laban, näyttelijöitä, muusikoita |
Arts Educational School ja näyttelijäopiskelijoitaSunnuntai 1.2.2015 klo 2.50 - Helena Torstaina Penny kertoi meille Performing Self -kurssilaisille Alexander- Kokeilimme joitakin Pennyn ”use the chattering mind to chatter themselves to present” –harjoituksia. Hauskin oli, missä puhuttiin ääneen mitä oli juuri tekemässä: kävelen, kävelen, kävelen, nostan tuolin, kosketan seinää… Siitä sai kehitellä mitä halusi, tanssia, kosketusta, kohtaamisia. Hyvä tähän hetkeen ja läsnäoloon tuominen muillekin kuin näyttelijöille. Edellisenä perjantaina olin Ruthin kanssa Arts Educationalissa. Ruth on kokenut AT- ja pianonsoitonopettaja, jolla kokemusta myös työskentelystä tanssijoiden kanssa. Penny aloitti tunnit body mappingilla, olkapäähän ja varsinkin olkaniveleen liittyvällä. Oppilaita oli kaikissa kolmessa ryhmässä kymmenkunta. Ruthin, minun ja Pennyn lisäksi paikalla oli pari muuta AT-opettajaa hankkimassa kokemusta. Puolet oppilaista oli parikymmentä minuuttia semi supinessa sillä aikaa kun toinen puoli työskenteli meidän kanssamme. Oppilailla oli jo paljon kokemusta AT:sta, he saivat halutessaan itse ehdottaa aiheita henkilökohtaiseen työskentelyyn. Minun kanssani työskennelleistä oppilaista muutamat halusivat kokeilla Shakespeare-rivejään ja yksi laulaa. Yksi halusi pöytätyöskentelyä ja kertoi, että halusi kokeilla leijuvia käsiä, mikä oli ollut tutkimisen kohteena edellisellä viikolla. Useimmat olivat kiinnostuneita ja pystyivät löytämään paljon asioita. Yhtä ei tuntunut erityisemmin innostavan, hän heräsi vasta aivan lopussa, kun puhuin spontaanisuuden ja AT:n yhteyksistä. Perjantai-iltapäivällä Judith työskenteli meidän kurssilaisten kanssa. Kokeilimme mm. lausumista. Sitä on tarkoitusta jatkaa ja valmistautua esitykseen. Eiköhän siitäkin löydy jotakin uutta, vaikka juuri esiintymiskokemusta (muusikkona) minulta ei erityisemmin puutu! Finstatin AT-opettajille järjestämässä Paul Burgen workshopissa syksyllä lausuin runoa suomeksi, ehkä nyt voisi ottaa uuden haasteen ja kokeilla englanniksi. Ehkä jotakin mahtipontista... Performing Self on kurssi Alexander-tekniikan opettajille. Penny O’Connor Poikkesin viime sunnuntaina Tate:iin katsomaan Turnerin loppukauden töitä. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Alexander-tekniikka, Arts Educational School London, Näyttelijät, teatteri |
Muusikoita ja huippuopettajiaSunnuntai 25.1.2015 klo 14.09 - Helena Alexander-tekniikan Performimg Self -kurssi käynnistyi Actors Centerissä Leicester Squaren vieressä. Meitä kurssilaisia on seitsemän ja monilla on jo paljonkin kokemusta muusikoiden, näyttelijöiden ja tanssijoiden opettamisesta. Intelligent Movement – the art of applied mindfullness. Johnin perustaman ryhmän nimi, mutta minusta myös varsin hyvä määritelmä, jos haluaa selittää hissimatkan aikana mitä Alexander-tekniikka on! Tosin suora suomennos ei ole helposti yhtä naseva. Lucian kanssa tutkimme istumista lattialle ja nousemista seisomaan. Melkoinen ero liikkeen helppoudessa kun ei ajatellut, että nousee ylös lattialta vaan ajatteli sen sijaan, että paino siirtyy. Järkevästä ajattelusta voi seurata älykkäät liikkeet! Tai paremminkin ne ovat yhtä. Tony ja minä olimme perjantaiaamuna Judithin apuopettajina Royal College of Musicissa. Alexander- tekniikan kurssi on pakollinen kaikille RCM:n ensimmäisen vuoden opiskelijoille, sen jälkeen se on valinnainen. Se on RCM:n valinnaisista aineista kaikkein suosituin, siis jopa suositumpi kuin kamarimusiikki. Päivän aikana opetimme monenlaisia ryhmiä. Aloittelijoille tämä oli toinen tunti. He olivat jo tutustuneet pään, kaulan ja selän suhteen merkitykseen hyvässä koordinaatiossa. Jatkoimme siitä ja uutena asiana opetimme semi supinen. Täällä sitä kutsutaan myös nimellä constructive rest, meillä aktiivinen lepoasento. Ihmeen paljon puolessa tunnissa ehdittiin. Peterin tunnilla tällä viikolla jopa joku soittikin ja silti kaikki vaikutti rauhalliselle, kymmenien vuosien kokemus näkyy! Australialainen Peter Grunwald on tutkinut paljon näkö- ja liikemallien yhteyttä. Hän on todennut, että kun käytämme syvyysnäköä (mihin sisältyy se, että kuvittelemme mitä on kohteen sisällä ja takana), pää vapautuu suhteessa selkärankaan. RCM:n Alexander-opettajien luokasta oli mukava näköala
Peter ja Judith olivat opettamassa torstaina ja perjantaina myös meitä kurssilaisia. Judith kertoi, että yksi tärkeimmistä aiheista, johon heidän tunneillaan RCM:ssa paneudutaan, on esiintymisjännitykseen suhtautuminen. Alexander-tekniikan kurssien sisältö RCM:ssa Kurssimme opettajia ensimmäisellä viikolla: John Hunter Perjantaina olin Ruthin kanssa opettamassa Arts Educational Schoolissa. Oppilailla oli ohjelmassa mm. laulua ja Shakespearea... |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Alexander-tekniikka, muusikot, Royal College of Music |
Royal College of Music, Royal Academy of Music - Lontoo on Alexander-tekniikan kultakaupunki!Tiistai 13.1.2015 klo 11.50 - Helena Maailma on pieni: kun tapasin muutama viikko sitten erään muusikon ja kerroin hänelle, että olen lähdössä Lontooseen kolmeksi kuukaudeksi Alexander-tekniikan mestarikurssille, kävi ilmi, että hän oli viitisentoista vuotta sitten osallistunut Judith Kleinmanin ”erittäin antoisalle ja silmiä avaavalle” kurssille Royal College of Musicissa. Judith tulee olemaan yksi minun kurssini pääopettajista! Lontoo on Alexander-tekniikan kultakaupunki: kahdeksan koulua, joista valmistuu Alexander-tekniikan opettajia, tekniikan opetusta kaikissa huomattavissa taideoppilaitoksissa, kymmeniä opettajia… Suomessa tekniikan tuntemus on vielä kuitenkin aika nuorta, vasta viitisentoista vuotta sitten valmistuivat ensimmäiset suomalaiset AT-opettajat. Vaikka kaikki esittävät taiteilijat ovat kuulleet tekniikasta, niin monellakaan ei ole siitä omaa kokemusta. Olen ollut viimeisen vuoden aikana muutamassa musiikkitapahtumassa ja kursseilla (mm. lyömäsoitin, improvisointi, äänifysiologia), joilla opettaja on kertonut omista hyvistä kokemuksistaan ja kysynyt kuinka moni on tutustunut Alexander-tekniikkaan. Minä olin yleensä ainoa ja muusikkoja kuitenkin kymmeniä! Ja pitäessäni Alexander-tekniikan tunteja kuorolaisille eräässä kuorotapahtumassa Kouvolassa osallistujia oli toistasataa, mutta hyvin harvat olivat edes kuulleet tekniikasta ja vain kolme oli ottanut tunteja tai käynyt kurssilla. Englannissa muutkin kuin taiteilijat tietävät hyvin, mitä on Alexander-tekniikka! Mestarikurssin yhdeksän Alexander-tekniikan opettajan kokemuksen ja tiedon määrä muusikoiden, näyttelijöiden ja tanssijoiden ohjauksesta on huikea! Odotan paljon kurssilta, sekä tietoa että kokemusta heidän assistenttinaan eri taideoppilaitoksissa. Päivitän kun kurssi edistyy… Helena P.S. Mestarikurssi? Kurssi toimii myös auditionina (koe-esiintymisenä!?) Alexander-tekniikan opettajille Master of Arts-opintoihin Rose Bruford Collegessa. Kurssi on myös hyväksiluettava osa opintoja. Maisterikurssi? P.P.S. En aio hakea sille, yksi MuM riittää minulle! |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Alexander-tekniikka, musiikki, teatteri, tanssi, Royal College of Music, Royal Academy of Music |
työasioissa, mutta olen sentään ehtinyt harrastamaan hieman body mappingiä. Ostin Lontoosta koottavan luurangon, 43 osaa eli paljon vähemmän kuin meissä on luita. Kyllä sen kokoaminen silti oli varsin haastavaa, koska en halunnut itse pienentyä sitä tehdessäni. ”Taskumatti” on kooltaan 25 cm.
tekniikka(AT)työstään Arts Educational Schoolissa. Hän antoi meille luettavaksi opiskelijoiden raportteja heidän kokemuksistaan joululomatehtävänä olleen semi supinen parissa. Monet olivat sisäistäneet asian ja saaneet hyviä kokemuksia. Muutamat olivat kokeneet sen hyväksi krapulan hoidossa…
Tony on trumpetisti, hän on valmistunut AT-opettajaksi kymmenisen vuotta sitten, mutta opettaa pääasiassa musiikkia. Paikalla oli myös eräs Judithin oppilaista AT-opettajakoulusta.
tutkia asiaa…