Taidon oppiminen ja estäminen

Kiva kun tulee kommentteja!

Turhan usein opimme taidon lisäksi myös estämään sen toteutumista. Siihen törmään jatkuvasti työssäni. Se on asia, jota kannattaisi pitää ensimmäisenä mielessä, ennen kuin alkaa muuten pohtia mitä ovat oppijalähtöinen oppiminen, oppimisympäristöt jotka tukevat oppimista, oppimisen esteiden poistaminen yms. Hyvä esimerkki siitä, että taito on opittu, mutta on opittu myös estämään sitä, on edellisessä blogissa mainitsemani viulistityttö, jonka soittaminen yhtäkkiä nousi aivan toiselle tasolle. En kehottanut häntä soittamaan eri lailla, vaan estin hänen toimintaansa lähtemästä totutulle radalle. Jollakin tasolla taidon täytyi olla olemassa jo ennen kuin tyttö sai sen ulos. Kyseessä ei ollut teoreettinen tieto, jota hän ei aiemmin osannut käytännössä soveltaa. Minä ymmärrän asian niin, että samat ominaisuudet, jotka luonnossa ohjaavat eläimiä tarkoituksen mukaiseen toimintaan ja esim. pieniä lapsia oppimaan kävelemään, ovat olemassa ihmisillä vauvaiän jälkeenkin. Se mitä haluamme pystyy ohjaamaan meidät tekemään haluamaamme asiaa tarkoituksen mukaisella tavalla. Olisivatko muuten mitkään flow-kokemukset mahdollisia! "Se tuntui vain tapahtuvan!" ”En tiennyt osaavani tätä!”

Jotta pystyisimme toteuttamaan piileviä taitojamme, meidän täytyy olla oppimatta estämään itseämme toteuttamasta niitä!

P. S. Siis niveliään lukitsevat eläimet ovat vielä harvinaisempia kuin luulin, vain hevoset nukkuessaan!