Kompleksisuus?

Kaverini pyysi minua opiskelutehtäväänsä varten kertomaan muutamalla lauseella, mitä minä ajattelen ohjelmoinnin olevan. Joskus aikanaan tuli puolivahingossa suoritettua Pascal-ohjelmointikurssi. Olin käynyt kesäyliopistossa atk:n perusteet -kurssin ja seuraavana kesänä ajattelin, että menen jatkokurssille, etteivät asiat pääse täysin unohtumaan. Loppukokeessa onnistuin ratkaisemaan riittävästi tehtäviä läpäistäkseni kurssin, mutta ei minulla ollut aavistustakaan mitä varsinaisesti olin tekemässä…

Vastaukseni kaverilleni: ” Halutaan koneen tekevän jotakin. Annetaan koneelle ohjeet. Käytetään kieltä jota se ymmärtää.” Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, lähinnä se, etten käsittänyt mitä oikein haluttiin teki Pascal-kurssista minulle – ja muutamalle muullekin – varsin käsittämättömän.

Tietokoneen käyttö ei juuri eroa auton käytöstä. Jos koneisto on hyvin toimivassa kunnossa, sen käyttäminen on aika yksinkertaista. Samoin oman itsen käyttö. Jos huolehditaan, että perusta järkevä ja lähtee koneemme edellytyksistä, sen käyttäminen ei ole monimutkaista – eikä aiheuta komplekseja. Mutta koska elintapojemme muutosvauhti on ollut suurempi kuin evoluution päivityskapasiteetti, emme voi jättää kaikkea perusohjausta rullaamaan itsekseen. Koodauksen hallitsemista pidetään nykyään tarpeellisena, sitä opetetaan jo pienille lapsille. Toivottavasti siihen joskus lisätään linkki oman itsen koodaukseen!

"
"In the case of the satisfactorily co-ordinated child or adult, the mechanical working of the structures of the organism is not complicated but complex, in the sense that, although there are present a large number of factors or means which are related to one another (like the different parts in the mechanism of a motor car), the act of using them (like the act of driving car or any other machine in running order) is one and simple. Satisfactory psycho-mechanical working does not become complicated until the mechanism gets out of order.” F. M. Alexander