Onnistuneita esityksiä

Performing Self –kurssi Lontoossa päättyi kurssilaisten esityksiin ja illanviettoon. Hyvä ruoka kuvasti onnistunutta ja aurinkoisesti päättynyttä kurssia. Voin muuten suositella ravintola Rossodiseraa, jos italialainen ruoka kiinnostaa.

Omaksi esityksekseni olin löytänyt John Hegleyn runon The death of a dog.  Se sopi täydellisesti asioihin, joita halusin kokeilla. Se on lyhyt monologi, johon saattoi lisätä suuriakin eleitä ja volyymiä. Siinä on myös niin paljon koomisia elementtejä, että englantini vierasvoittoisuus ei haitannut.  Niamh näytti edellisenä iltana keinon, millä voi vaikuttaa siihen, että häivyttää oman kielen intonaatiota. Sitä en vielä yrittänyt soveltaa. Sen sijaan pystyin soveltamaan ajatuksiani tietoisesta läsnäolosta soittamisessa runon esittämiseen, olin varsinkin tyytyväinen ajoituksiin. Ja yleisön naurun määrään! Tässä Hegley itse esittämässä runoaan. Minun versioni oli vähemmän hillitty!

Tony soitti Toru Takemitsun Paths-teoksen. Tony todella soitti sitä tilaa, jossa olimme ja esitys oli muutenkin upean vivahteikas! Hieno teoskin! Tony oli aikaisemmin puhunut siitä, kuinka trumpetistit – ja varmaankin muutkin puhallinsoittajat – kuvittelevat, että ilma täytyy puhaltaa putken läpi. Putkessa on kuitenkin jo ilmaa, se mikä on tarpeen, on saada ilma värähtelemään. Minulla ei ollut tilaisuutta kysyä, miten Tony oli käytännössä harjoitellut teosta, täytyy kirjoitella siitä. Selvästi siinä oli kuitenkin jossain muodossa sama ajatus kuin minulla on ollut kosketinsoittimista: löydetään se mikä on tarpeen. Ja se voi tapahtua vain tässä hetkessä!

Kaikkien kurssilaisten esitykset olivat onnistuneita, kuultiin monologi ja runoja ja Claire esitti pantomiimin kurssitapahtumista. Hillittömän hauska! Kurssin opettajat olivat ohjanneet meitä parilla edellisellä kerralla, Judithille jäi viimeinen silaus juuri ennen esityksiä. Hän korosti Peterin kuningasajatusta, että jokainen esittäjä tekee aina parhaansa. Esitys on aina paras mahdollinen. Kun hän ensimmäisen kerran esitti tämän ajatuksensa, en oivaltanut, mitä apua siitä voisi olla, mutta vähitellen se alkoi avautua.