Sallikaa lasten löytää tasapaino

Torstai 9.8.2018 klo 13.32 - Helena


Koulut alkavat ja mediassa puhutaan paljon lasten hyvinvoinnista. Liikkuva koulu -ajatus on saanut koulut mukaan: halutaan aktiivisemmat ja viihtyisämmät päivät. Vanhempaa perua ovat esim. säädettävät tuolit luokkahuoneissa – ei tosin vieläkään läheskään kaikkialla.

Monet opettajat ja muut kasvattajat ovat periaatteessa hyvin selvillä siitä, että ajatteleminen ja oppiminen eivät tapahdu vain aivoissa. Esimerkiksi aivojumppa ja Carla Hanafordin jo yli 20 vuotta sitten ilmestynyt kirja Viisaat liikkeet ovat monelle tuttuja. ”Varhaisimmista hetkistämme vanhuuteen asti ruumiillamme on keskeinen osa kaikissa älyllisissä prosesseissamme. Kehon aistit antavat aivoillemme tietoa ympäristöstä. Tähän tietoon perustuu käsityksemme maailmasta ja siitä ammennamme kun luomme uusia mahdollisuuksia. Ja monimutkaisemmiksi muuttuvat liikkeemme ilmentävät tietämystämme ja helpottavat korkeampia kognitiivisia toimintoja.”(Hanaford)

On myös opettajia, jotka liittävät koulupäivään tai jopa päivähoitoon mindfulness-tyyppisiä tuokioita auttaakseen lapsia rauhoittumaan ja keskittymään. Vanhemmat voivat kotioloihin vaikkapa ostaa netistä lapsille suunnattuja mindfulness-paketteja.

Lasten halutaan viihtyvän ja voivan hyvin. Löytyy hyvää tahtoa ja käytännön toimenpiteitä. Mutta edelleen liian vähän osataan tehdä, että lapset voisivat jatkuvasti hyvin, mitä tahansa he tekevät.children-cute-drawing_pienempi.jpg

Mutta onko hyvinvointimme keskiössä asiat, joita voidaan tehdä? Mitä, jos sallisimme lasten löytää tasapainon?

Pienen lapsen voimme yleensä antaa kehittyä omaa tahtiaan. Hän on kiinnostunut ympäristöstään, nostaa päätään, oppii kierähtämään, istumaan, käyttämään käsiään muuhunkin kuin liikkumiseen, kävelemään… Opetellessa toki sattuu ja tapahtuu, mutta kukapa ei olisi ihaillut, kuinka vaivattomasti lapsi istuu lattialla leikkimässä tai menee kyykkyyn ja nousee ylös. Eikä pieni lapsi yleensä menetä ääntään, vaikka käyttäisi sitä varsin voimallisesti!

Monimutkaisemmat toimintomme eivät ole samalla lailla valmiiksi meihin koodattuja. Juttelin erään opettajan kanssa, ja hän kertoi antavansa tunneillaan esim. lasten istua jalat tuolilla kun he kirjoittavat. Lapsi saa itse löytää hyvältä tuntuvan asennon. Ajatuksessa, että lapsen annetaan hallita omaa kehoaan, on paljon hyvää. Mutta lapsi ei voi löytää kokonaisuuden kannalta parasta tasapainoa, jos hänelle on jo tullut tavaksi puristaa kynää. Mikään meissä ei kellu tyhjiössä, yhden osan toiminta vaikuttaa muihin.

Jotta voisimme todella taata lastemme hyvinvoinnin, meidän täytyy muuttaa ajatustapaamme. Huolehtiminen siitä, millaisia olemme  - hyvinvointimme  -  pitäisi olla osa käsitystämme siitä, mitä on kunkin tehtävän suorittaminen. Kun opetan pianonsoittoa vasta-alkajien lapsi-aikuinen ryhmissä, törmään jatkuvasti siihen, että vaikka viihtymistä ja vapaata kehonkäyttöä pidetään sinänsä hyvinä juttuina, ”niiden paikka on enemmän muualla. Täällä pitäisi keskittyä pianonsoittoon.”

Kerron seuraavassa blogissani Educare Small Schoolista, jossa Alexander-tekniikan ajatukset on integroitu osaksi kaikkea opetusta.

 

 

 

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini