Primitiivinen lähtö evoluutioon perustuva liikkumiseen?

Dimon instituutissa on menossa mielenkiintoinen projekti Developmental Movement, johon voi liittyä tutkimaan, miten voisi toimia tehokkaammin, ilman ylikuormittamista.

Pystyasentoon sopeutumisemme tekee mahdollisiksi monimutkaiset toimintamme pianonsoitosta autolla ajamiseen. Sopeutuminen ei tapahtunut yhtäkkiä. Se kehittyi vähitellen primitiivisemmistä asennoista ja liikkeistä - kuten oma individuaalinen kehityksemmekin tekee: liikkeemme kohdussa, mahallaan ryömiminen, nousu konttaamaan ja kiipeäminen korkeammalle kunnes pystymme seisomaan pystyasennossa. Kaikissa vaiheissa toimintamahdollisuudet lisääntyvät.

-

Pystysentomme ei ole yhtä vakaa kuin nelijalkaisten. Jos sen ylläpitosysteemi ei toimi tehokkaasti, meidän täytyy ottaa yhä enemmän lihaksia töihin. Siksi ylimääräisten jännitysten vapauttaminen on vaikeaa: se vaarantaa tasapainomme. Ja emmehän halua kaatua!

Yksinkertaisin ja tehokkain tapa aloittaa lihasjännitysten vapauttaminen ja systeemin muukin palauttaminen luonnolliseen toimintaan on maata semi supinessa, puoliselinmakuulla. Koko ruumis on siinä tuettu ja kaulan, selän, olkapäiden ja jalkojen lihakset saavat mahdollisuuden vapautua ja pidetä. Tarkoitus ei ole rentoutua vaan palauttaa kestojännittyneiden lihasten sopiva jännitystila (maatessa lepojännitys). Usein ajattelemme, että lihaksemme ovat kireät ja tarvitsevat venyttämistä tai että ne ovat heikkoja ja tarvitsevat voimistamista. Loppujen lopuksi muskuloskeletaalinen (lihasluusto) rakenteemme kuitenkin määrittää lihastemme pituuden. Emme yksinkertaisesti voi tietää, kuinka paljon lihaksia pitäisi kiristää tai venyttää!