Mieli laulamaan -kurssilta

Tässä tiivistelmä viikon takaisen Mieli laulamaan - Allexander-tekniikkaa laulajille
-kurssini sisällöstä, lähetetty Vanajaveden opiston kurssilaisille. Kokeilimme ja tutkimme asioita erilaisissa ryhmissä ja kurssilaisilla oli mahdollisuus saada myös yksilöllistä ohjausta.

Perjantai

Perustietoa tekniikasta ja Alexanderistakin.

Tutkimme asenteiden vaikutusta jännitysten syntyyn. Huomasimme eri asentein kävellessämme miten esim. tiukka päämäärätietoisuus vaikutti jännitysten syntymiseen. Voisiko päämäärään edetä yhtä hyvin vahingoittamatta itseään?

Mietimme mitä merkitsee, jos n. 5 kilon painoinen pää ei tasapainoile selkärangan jatkeena luiden ja pystyasennon ylläpitoon tarkoitettujen lihasten tukemana. Irrotimme luurangolta pään ja tutkimme oman päämme vapauttamista. Löysimme korvareikien korkeudelta kohdan, missä kallo ja selkäranka yhtyvät ja tutkimme pään liikkumista.

Tutustuimme ääneen värähtelynä mm. ilmapallon avulla. Lihastonus-nimitys on peräisin musiikista, viritetyn kielen jännityksestä. Totesimme, että me jollakin tasolla ylläpidämme sekä tarpeellisia että ylimääräisiä jännityksiä. Jotta ylimääräisistä jännityksistä pääsisi eroon, meidän täytyy antaa lihasten lopettaa supistuminen. Vapauttamista ei voi tehdä, sen täytyy sallia tapahtua. Tutustuimme semi supineen eli aktiiviseen lepoasentoon kokonaisvaltaisena lihastasapainon palauttajana. 

Ehdimme myös hieman pohtia ja tutkia rauhallisuuden ja kohonneen vireyden suhdetta esiintymisessä.

 

Lauantai

Aamupäivällä aloitimme hengittämisen tutkimisen semi supinessa mielikuvilla höyhenen nousemisesta eri korkeuksille. Palasimme luurangon ääreen tutkimaan mm. pallean ja kylkiluiden toimintaa. Hengittäminen on pääosin automaattinen toiminto. Voimme kyllä vaikuttaa siihen, mutta useimmiten vain häiritsemme luonnollista toimintaa. Huomasimme heittojipossa, että hengitys voi tosiaan ”vain tapahtua” nopeammin kuin sisään vetämällä.  

Pohdimme ja tutkimme ääntöväylän resonanssiominaisuuksia ja totesimme jälleen kaulan ja pään suhteen selkärankaan olevan ensisijaisen tärkeä, jotta väylä pysyisi avoimena ja hyvin resonoivana. Ehdimme myös tutkia leuan toimintaa.

Opimme sitä, mitä harjoittelemme. Jos harjoittelemme jännittyneenä, opimme jännittyneen tavan laulaa.

Iltapäivällä pääosassa oli esittäminen, mutta emme unohtaneet hengittämistä. Etsimme sopivaa esiintymisvireyden tasoa mm. Olemassaolon kuusi tasoa -leikin avulla.

Jatkoimme liikkuvuuden ja vapauden merkityksen tunnistamista. Laadun suora tavoittelu ohjaa meidät kontrolloimaan tekemistämme. Se ohjaa meitä siihen, mitä jo osaamme. Jos haluaa löytää lisää vapautta tekemiseen, täytyy uskaltautua tuntemattomille vesille. Sitä kautta voi löytyä uusi laatu.

Huomasimme tarpeettomia jännityksiä ja löysimme vapaampaa laulamista. Opettelimme myös antamaan hyödyllistä palautetta ja vastaanottamaan sitä.

Runsaat aplodit ja kunniakuja kurssilaisille!

 

Hyvää Joulua!